Mehiläisvahaliinat

Vahaliinoilla voi suojata esimerkiksi vihannesten ja hedelmien leikkuupinnat.

Olen tästä postauksesta niiiin iloinen! Tiedättekö sen onnistumisen tunteen, kun löytää keinon tai niksin jota ei ole aiemmin tajunnut, ja se on NIIN helppo että naurattaa? Siltä minusta tuntuu nyt!

Katsoimme puolison kanssa Strömsötä, joka viikonloppuista viihdeohjelmaa meidän perheessä. Joku aika sitten bongasin sieltä ohjeen itse tehtyihin mehiläisvahaliinoihin, ja innostuin siltä istumalta etsimään tarvikkeita projektiin!

Vahaliinoista on tosi moneksi, ja herkulliset värit vaan parantaa päivää!

En tiedä onko teidän taloudessanne tarvetta tällaiselle ekotuotteelle, mutta itse olen vaihtanut elmu-kelmun ekologisempaan mehiläisvahaliinaan. Mehiläisvahaliina on vahalla kyllästetty puuvillaliina, joka on pinnalta aika jäykkä ja vähän tahmea, se muotoutuu käsien lämmössä esimerkiksi kulhojen päälle ja jääkaapissa taas kovettuu muotoonsa. Mehiläisvaha on huikea aine, ihanan tuoksuinen ja sisältää antibakteerisia ainesosia (luin sen mm. täältä), kaikinpuolin sellainen ainesosa jonka soisinkin olevan lähikosketuksissa syömäni ruuan kanssa!

Ostin ensimmäiset vahaliinani vajaa vuosi sitten ekokaupasta, mutta niille kertyi aikalailla hintaa yksittäin hankittuina. Sitten tuli tämä Strömsö-jakso, jossa neuvottiin miten itse voin tehdä liinoja kahden ainesosan avulla: puuvillan ja mehiläisvahan!

Käytin projektissa Ugandasta ostamiani herkullisia kankaita sekä muita kaapin pohjalle jääneitä puuvilloja.

Kilosta jäi vielä paljon jäljelle, vaikka vahaliinoja tulikin tehtailtua kymmenittäin...

Etsin netistä tuottajia mehiläisvahalle, ja löysinkin Lahtisen Vahavalimosta luomulaatuisena 1 kg pakkauksen mehiläisvahaa pilkkahintaan, ainakin verrattuna mitä sama aine maksoi erikoiskaupoissa pienempinä erinä. Puuvillakangasta minulla oli kotona mielin määrin, sillä kävimme puolison kanssa vuosia sitten Ugandassa, josta mukaan tarttui mielettömän kauniita printtikankaita isot määrät. Pistin siis vahan tilaukseen ja kankaat pesukoneeseen ja aloin odotella.

Kuosit on NIIIIN herkullisia!

Itse liinojen tekeminen on yksinkertaista! Kankaiden kuivattua leikkasin ne karkeasti haluamiini kokoihin. Asetin leivinpaperin silityslaudalle, kankaanpalan paperin päälle ja leikkelin vahaa kankaalle. Parin liinan vahaamisen jälkeen siihen alkoi tulla hyvä näppituntuma, ja jatkoin yhtenä lauantaina koko päivän putkeen liinatehtailua! Liinojen jäähdyttyä leikkasin reunat vielä siistiksi, ja päivän päätteeksi minulla oli yli 50 erikokoista ja -väristä vahaliinaa käsissäni. Härregud!

Eri kokoiset vahaliinat on käteviä keittiössä; pienempiin voi kääräistä vaikka puolikkaan hedelmän, isommilla peittää jo salaattikulhon!

Kilo oli tosiaan aika yliampuva määrä mehiläisvahaa, sillä edes tähän kasaan liinoja en saanut kaikkea sitä uppoamaan. Tosin hyvä niin, sillä ajattelin vielä kyllästää muutaman eväspussin vahalla jota on jäljellä, ja ehkä kokeilla muihinkin käyttötarkoituksiin. Itselleni säästin parisenkymmentä eri kokoista liinaa omaan käyttöön, mutta lopuista yhdistelin lahjapaketteja, ja olenkin jo ystäviltä hienovaraisesti alkanut kyselemään, kuka mahtaisi olla tällaisesta kiinnostunut. En halua tuputtaa omaa viherpropagandaa, jos se jotakuta alkaakin ärsyttämään, mutta halukkaille näistä tulee ihan huippulahja.

Rakkaudella,
E

Kommentit

Suositut postaukset