Unelmien hääpuku ommellen ♥ Osa 1

Siinä se Unelmien Hääpuku sitten on ♥

Tätä päivitystä oon odottanut saavani kirjoittaa! Menin naimisiin viime vuoden elokuussa, ja suunnilleen näihin aikoihin viime vuonna pähkäilin mekkoasioiden parissa jo täyttä häkää. Tai no, en oikeasti täyttä häkää, koska mun käsityöprojektit valmistuu yleensä yhdellä rykäisyllä ja viime tinkaan, mutta ajatukset pyöri häämekon ympärillä suunnilleen 24/7.

Jos pähkäilet itse samojen asioiden ympärillä, niin varmaan tiedät, miten iso juttu hääpuku on koko häähumputuksessa. Kaupoissa hinnat voi olla mitä vaan satasista useampaan tonniin, käytettyjen pukujen markkinoilla hinnat ei paljoa ovh:sta tipu, ompelijalla teetetty puku maksaa suunnilleen yhtä paljon kuin meidän auto (no ei se auto kyllä kovin hyvä ole, mutta silti), ja yllättäen– itse tehtyjä pukuja ei paljoa näy netin hääfoorumeilla. En ihmettele, miksi niin moni tilaa polyesterunelman kiinan nettikaupoista, nehän on ihan älyttömän houkuttelevan hintaisia ja toimitusajat on paljon paremmat kuin kivijalkaliikkeissä täällä.

Mun hääpuvun kriteerilista oli tarjontaan nähden aika vaativa, tiesin sen jo projektia aloittaessani. En halunnut prinsessamekkoa, glitteriä tai blingiä, en keinokuitua tai muuten kuumaa, hiostavaa pukua, en epämukavaa mallia jossa itsellä ei olisi mukava olo, eikä mekko saanut maksaa satasia enempää. Vaihtoehdoksi jäi sitten näillä kriteereillä suunnitella ja tehdä mekko itse. Hui.

Suunnittelu

Aloitin suunnittelun inspiskuvien hakemisella. Jos olisin rikas, niin tämä Carol Hannahin Kensington -hame olis ollut mun ostoslistalla ykkösenä! Aivan ihana hameen malli, aivan ihanat laskostukset ja volyymi- niin kaunis mekko, että otin sen mun alaosan inspiraatioksi.

Materiaaliksi helmalle valikoitui siis pellava. Mun vartalonmallille usein hameen kanssa nähty slimmi silkkitoppi ei istuisi tippaakaan, joten päädyin, aikalailla omasta innostuksesta, kokeilemaan tekemään yläosan korsettina. Halusin myös jotakin olkapäiden peitoksi, esimerkiksi pitsiboleron tai hihattimen.

Materiaalimetsästys 

Kankaiden etsiminen keskittyi mulla Etsyyn, josta löytää ihan älyttömän ihania kankaita, ja itse olen ainakin tähän mennessä saanut vaan laatua. Olen itse kyllästynyt jo vuosia sitten Suomen kangaskauppamonopolin johtavaan ketjuun, jonka hinnat ovat tosi korkeat ja valikoima tuskastuttavan pieni. Lisäksi, kun tietää mitä haluaa, netistä on älyttömän paljon helpompi selata suoraan tarvitsemaansa kankaaseen, kuin alkaa kiertämään kaupan pakkapöytiä ja etsiskelemään myyjää apuun.

Hameen kaunis ilmavuus on saavutettu tosi, tosi ohuella kankaalla ja kerrostamalla sitä vaan tosi paljon. Löysin ihanan ja edullisen pellavan tähän käyttötarkoitukseen Linen from Lithuania -puodilta, ja tilasin sitä yhteensä 8,5 metriä, huhhuh! Ja hyvä että tilasin, koko määrä upposi helmaan helposti.

Olin katsellut erilaisia valmiita boleroita ja hihattimia, mutta kun löysin Etsystä nämä silkkisifonkipohjalla olevat pitsit, niin suunnitelmat muuttui siinäkin. Tilasin kangasta 2,5 metriä, vähän niinkuin varmuuden vuoksi.

Kaikki korsettiin liittyvät materiaalit tilasin Belle Modesten nettiputiikista, josta sain myös tosi hyvää asiakaspalvelua, kun tehdessä matskut loppuivat kesken. Settiin kuului Jacquard-coutil, plansetti, kapeat spiraaliluut ja niiden päät sekä luukujanauhaa. Sirkkoja minulla oli jo omasta takaa, ja satiininauhan kiinnitykseen ostin pari päivää ennen häitä lähimmästä, nimeltä mainitsemattomasta kangaskauppamonopoliketjun myymälästä. Sielläkin oli silloin kyllä hyvä palvelu.

Mistä aloittaa, mistä kaavat?

Matskut oli kasassa ja suunnitelmat suunnilleen selkeät kesän alussa. Kaavoitus nousi sitten isoimmaksi kysymysmerkiksi. 

Hameosan orgaaninen muoto ja volyymi oli jotain sellaista, mitä en kaavakirjoissa ollut koskaan nähnyt. Pukuompelija-siskoni vinkkasi, että sen tyyppinen helmalaskostus kannattaisi koota suoraan mallinuken päälle, eikä yrittääkään miettiä miten sen saisi rypytyksillä tai muilla laskoksilla aikaan. Ostin siis tori.fi:stä vielä sovitusnuken muiden kulujen päälle.

Korsettiosa oli kaavoitettava istumaan kuin hanska omille vartalonmuodoilleni, joten siinäkään ei valmiskaavasta ollut hyötyä. Korsettia varten lainasin kirjastosta Korsetti! -läpyskän, josta löytyi ihan kaikki tarvitsemani tieto kaavoituksesta ompeluun, suosittelen lämpimästi!

Kaiken kruununa se pitsipaita, joksi se alun bolero nyt kääntyi, oli niin ohuesta silkkisifongista, että sitä oli vaikea mallintaa etukäteen, pakko ommella käsin, ja pakko onnistua kerralla kunnolla. Noin ohuesta pitsistä ei paljoa pureta ja muutella kesken matkan. Tässäkään ei kaavat auttanut paljoa, koska leikkasin kankaat halutun sauman tienoilta aina kirjottua pitsireunaa myöten, ja ompelin pitsikuviot reunoistaan liitettävään kankaaseen, jotta saumaa ei näy- ja tämän takia sauman paikka määrittyi myös kankaan kuvioiden mukaan (hyviä ohjeita tekniikkaan löytyy Youtubesta, esim. täältä).

Siinäpä kaikki valmistelut mitä tein ennen itse mekon kimppuun hyökkäämistä! Ensi postauksessa käyn läpi vähän ompelun vaiheita ja haasteita projektissa ja suunnitelmassa, ja viimeiseksi esittelen valmiin, unelmien häämekon joka siivitti mut viime elokuussa onnellisesti avioliiton satamaan! ♥♥♥

Rakkaudella,
E