Ompelupöydän kunnostus 3: Pintakäsittely
 |
| Kauniit sävyt Osmo Colorilta! |
Täytyy sanoa, että tämä blogin kirjoittaminen, vaikka ihan alkutekijöissään onkin, on tehnyt paljon hyvää meidän talouden käsityöprojekteille. Esimerkiksi tämä ompelupöytäprojekti; innostuin siitä kirjoittamisesta niin paljon, että kunnostus on mennyt eteenpäin hujauksessa, että saisin kuvia valmiista lopputuloksesta julkaistua!
Maali, öljy, lakka, petsi, vaha, mikä?
 |
| Weapon of choice. |
Vaihtoehtoja puupinnan käsittelyyn on pilvin pimein. Vanhan pöydän pinta on alunperin päällystetty puuviilulla ja lakattu. Viilun pinta on muuten nätti, mutta itse inhoan aika syvästi kaikkea punaiseen vivahtavaa huonekaluissa, olen kylmien sävyjen ystävä. Siksi pöytä pitäisi saada värjättyä, mutta mieluiten niin, ettei puun syykuviot peittyisi ihan kokonaan.
Läpikuultavia vaihtoehtoja on olemassa lakoissa, petseissä, kuultomaaleissa ja ties missä, mutta olen itse ihastunut puuvahoihin. En tiedä onko ajatuksenjuoksullani mitään perää, mutta jotenkin ne tuntuvat vähän luonnollisemmilta vaihtoehdoilta pintakäsittelylle kuin petsit ja lakat. Olen jo aiemmin vakuuttunut puuvahan hyvistä ominaisuuksista, kun korjasin vanhan, haljenneen pöytälevyn (tästä tulee oma postauksensa jossain vaiheessa); Levy oli maalattu alunperin vain pintapuoleltaan ja haljennut kahtia. Puu materiaalina elää tosi paljon ilmankosteuden mukana, ja kun kosteustaso muuttuu, pöytälevyn alapuoli turposi, mutta yläpuoli pysyi muuttumattomana. Levy oli käyristynyt koveraksi ja jännite lopulta halkaisi liimaukset keskeltä pöytälevyä. Olin aika skeptinen, mahtaako mikään enää auttaa vanhaa huonekalua, mutta maalit poistettua levy suoristui liimauksessa yhdessä yössä! Kun käsittelin sitten pöydän puuvahalla, mitään kosteusvaihteluista johtuvia ongelmia ei ole enää ollut; puuvahan antaa puun hengittää.
Se suurin ongelma olikin sitten, että mikä sävy valitaan! Olin haaveillut koivun värisestä pöydästä kontrastina mustille valurautajaloille, mutta mahongin sävy on niin punertava, että pahoin pelkään sen tulevan vaaleampien sävyjen läpi. Mietimme puolison kanssa useamman viikon, kunnes yksi ilta ilman sen kummempaa suunnitelmaa päädyimme rautakaupan maaliosastolle, ja varttia ennen sulkemisaikaa ostettiin sitten kaksi eri pikkupurkkia kokeiluun.
Ja sitten maalaamaan! ...eikun?
 |
| Osmo Colorin puuvahoista valikoitui sävyt 3119 Kelo ja 3118 Terva. |
Valitsimme Osmo Colorin puuvahoista sävyt 3119 Kelo ja 3118 Terva. Ajatuksena oli, että tuo harmaa sävy alla voisi neutraloida punaisuutta mukavasti. Kotona sitten kokeiltiin hiottuun pintaan, miltä sävyt näyttävät yhdessä ja erikseen. Kannattaa muuten tehdä maalikokeilut johonkin sellaiseen kohtaan, missä ne eivät heti näy käytössä, jos maalia ei voikaan poistaa. Ainoa sellainen paikka pöydässä oli pienen laatikon takaseinä, jonka sain helposti hiottua mutta myös piiloon, jos väriä jäisi pintaan.
 |
| Sävykokeiluja laatikon takareunaan. |
Kaksi sävyä yhdessä toimi hienosti osissa! Tuo hiilenharmaa sävy viehättää minua siksi, kun vietin viime vuonna kuusi kuukautta Japanissa vaihto-opinnoissa. Paikallinen historiallinen arkkitehtuuri on ihan älyttömän hienoa, ja yksi kiinnostava metodi käsitellä puuta satojen vuosien takaa on pinnan polttaminen; Paksujen parrujen pinnat poltettiin kevyesti, että tuhoeläimet ja kosteus eivät pääsisi niin helposti rakenteisiin. Tuo mustaksi hiiltynyt pinta tuo mieleen aina Japanilaiset vanhat perinnerakennukset ja niiden ihanan arkkitehtuurin. Sävy oli siis kohdillaan!
Tutkiessa netistä lähemmin työohjeita ja suosituksia Osmo Colorin tuotteille, kovapuupinnoille ei itse asiassa suositeltaisi noita puuvahoja ollenkaan. Niille löytyy ihan oma tuotteensa, mutta en löytänyt tarpeeksi tietoa sen käytöstä puuvahojen kanssa. Niinpä laitoin Osmo Colorille sähköpostia aiheesta, ja heiltä vastattiin nopeasti ja ystävällisesti todella paneutuen ongelmaani, pisteet siitä asiakaspalvelulle! Kävi ilmi, että vaikkei trooppisille kovapuille suositellakaan puuvahojen käyttöä, niin näin vanhan tuotteen kohdalla tilanne on ihan tapauskohtainen. Päätellen tuosta kokeilemastani kohdasta oletan, että puuvahat toimivat pöydän pintaan mainiosti, kunhan ohjeiden mukaan pidän vahakerrokset todella ohuina. Sain vielä vinkin päällystää vahatun pinnan Osmo Colorin värittömällä TopOil-öljyvahalla, jolla pinnasta saa kestävämmän. Tulee muuten tarpeeseen tuholaissaumurin alle!
Ja SITTEN maalaamaan!
 |
| Ensimmäinen maalikerros kuivumassa. |
Nyt kun työvälineet on määritelty, ei ole muuta jäljellä kuin itse maalaaminen! Vahan levittäminen on tosiaan helpointa telalla, ja kun vahaa on joka puolella tuotetta, se kannattaa joko vaahtomuovisella siveltimellä tai nukkaamattomalla liinalla pyyhkiä mahdollisimman ohueksi. Vahaa kuluu kyllä tällä tavoin enemmän kuin olisi tarpeen, mutta itse koin tämän työtavan nopeimmaksi.
Tähän vuodenaikaan projektin toteuttaminen on aika ärsyttävää itse asiassa ihan sen takia, että osia ei raski jättää ulos kosteaan ja kylmään kuivumaan. Siksi roudasin haisevat puuosat heti maalaamisen jälkeen vessaan, ettei kissat pääse tutkimaan niitä liikaa, ja jotta vessan ilmanvaihto imisi suurimmat hajut. Se ärsyttävin asia on, että vahapinnan pitää antaa kuivua 24 tuntia, joten kahdella puuvahalla ja vahaöljyllä käsittely syö sekä 72 tuntia aikaa että ison osan omasta kärsivällisyydestä!
Vahasin puuosat kahdesti kun ne olivat vielä irrallaan, mutta tällä kertaa unohdin ottaa kuvia kertojen välissä. Lopputulos ei ollut ihan se mitä olin kuvitellut, pöytä ei ole hiiltyneen puun värinen, mutta olen ihan supertyytyväinen koossa olevaan pöytään! Kuvassa pöydässä on nyt vasta kaksi vahakerrosta pinnassa, ja harkitsen laittavani näkyville pinnoille vielä kolmannen. Lisäksi aion kiinnittää näköesteen vanhan ompelukoneen säilytystilaan, sillä valkoinen uusi ompelukone suorastaan paistaa nyt sieltä. Kunhan vahakerrokset ovat kuivuneet täysin, lisään niiden päälle vielä pintaan öljyvahan lisäämään kestävyyttä.
Tähän vuodenaikaan projektin toteuttaminen on aika ärsyttävää itse asiassa ihan sen takia, että osia ei raski jättää ulos kosteaan ja kylmään kuivumaan. Siksi roudasin haisevat puuosat heti maalaamisen jälkeen vessaan, ettei kissat pääse tutkimaan niitä liikaa, ja jotta vessan ilmanvaihto imisi suurimmat hajut. Se ärsyttävin asia on, että vahapinnan pitää antaa kuivua 24 tuntia, joten kahdella puuvahalla ja vahaöljyllä käsittely syö sekä 72 tuntia aikaa että ison osan omasta kärsivällisyydestä!
 |
| Viimeinen kerros kuivuu, jihuu! |
Vahasin puuosat kahdesti kun ne olivat vielä irrallaan, mutta tällä kertaa unohdin ottaa kuvia kertojen välissä. Lopputulos ei ollut ihan se mitä olin kuvitellut, pöytä ei ole hiiltyneen puun värinen, mutta olen ihan supertyytyväinen koossa olevaan pöytään! Kuvassa pöydässä on nyt vasta kaksi vahakerrosta pinnassa, ja harkitsen laittavani näkyville pinnoille vielä kolmannen. Lisäksi aion kiinnittää näköesteen vanhan ompelukoneen säilytystilaan, sillä valkoinen uusi ompelukone suorastaan paistaa nyt sieltä. Kunhan vahakerrokset ovat kuivuneet täysin, lisään niiden päälle vielä pintaan öljyvahan lisäämään kestävyyttä.
 |
| Sävystä tuli tosi kaunis, vaikka erilainen kuin olin ajatuksissani kuvitellut. |
 |
| Vanhat, vähän ruostuneet helat istuu uuteen sävyyn ihan täydellisesti. |
 |
| Lempparikohtani pöydästä on ehkäpä tuo laatikko. Lisäsin vielä nahkanarun pitämään avainta paikallaan, ettei käy niin, että joku kaunis kerta avain löytyykin kissojen lelulaatikosta... |
Tahdon omistaa tämän projektin hehkutukselle tarpeeksi blogitilaa, joten jätän ihan lopullisten kuvien ottamisen vielä yhteen erilliseen postaukseen. Sitten pääsenkin jo ompelemaan uudella pöydällä, jipii!
Rakkaudella,
E
E
Kommentit
Lähetä kommentti