Vauvan kestovaipat

Kestävän kehityksen aatelia, jämäkankaista tehty kestovaippa.

Tämä teksti on jatkoa edelliselle vaippavillahousu-postaukselle. Vaippavillahousut ovat osa yhden tyyppistä kestovaippojen kokonaisuutta, joiden sisälle tulee kosteutta imevä sisävaippa– siis se juttu, mistä kerron tässä postauksessa!

Netti on pullollaan kestovaippatietoa, ohjeita, tee-se-itse-juttuja ja arvioita valmiista tuotteista. Kestovaippakamalle löytyy yhtä jos toistakin nettikaupaa sun muuta, joissa myydään tosi laadukkaita ja käyttöönsä ihan täydellisiä materiaaleja ja tarvikkeita. Teimme vauvaa odottavan ystäväni kanssa hänen esikoiselleen sisävaippoja bambujerseystä ja hamppufleecesta, ja vaikka kestovaipat pitkällä juoksulla säästääkin perheen vaippakustannuksissa, niin laatumateriaaleille tulee kerralla hintaa kun ne ostaa uutena.

Tästä inspiroituneena kokeilin tehdä sisävaippoja sellaisista materiaaleista, joita mun kangaslaatikon pohjalta löytyy jo ennestään. Ohjeena käytin Kestovaippainfon muotoonommellun tarrallisen sisävaipan kaavoja, joka oli yksinkertainen ja helppo seurata.

Materiaalit

Päällikankaina mm. vohvelikangasta, trikoota ja Ugandasta tuotua palttinaa.

Sisäkankaina mm. flanellia, trikoota ja tosi retroa flanelliyöpaidan selkämystä.

Sisävaippojen pääasiallinen tehtävä on imeä pissaa ja kakkaa ja tuntua miellyttävältä vauvan pyllyä vasten. Sisävaipan päälle voi pukea joko kosteussulkukankaasta tai villasta valmistetun kuorivaipan, joka pitää sitten ne nesteet tuhraamasta joka paikkaa. 

Vaippa koostuu kolmesta kerroksesta: Ihoa vasten tuleva sisäkangas, sisälle ommeltava imuosa sekä ulkokangas. Imuosaan hyviä kosteutta imeviä kankaita on esimerkiksi pellava, puuvillafrotee ja puuvillaflanelli, joita kotoa voi löytyä aika luonnostaan. Näihin vaippoihin leikkasin 2-3 kerrosta paksua pyyhefroteeta imuosaksi, ja valikoin varastoistani löytyviä erilaisia puuvilloja muihin osiin; sisänkankaiksi puuvillatrikoota ja -flanellia, ulkokankaiksi kudottua puuvillapalttinaa, vohvelikangasta ja trikoota. 

Vaipat kiinnitetään sivusta käsin velcrolla.

Vaippa on tarrakiinnittenen, joten kaivoin kaiken kotoa löytämäni velcron ja yhdistelin paloista toimivia kokonaisuuksia. Vaippakaavassa oli hyvät mitat tarralle, joten jo kuositellessa pystyin leikkaamaan tarkat palat joka vaippaan. Kaltaistani nyhrääjää kyllä vähän ärsyttää,  että näissä vaipoissa velcro-tarran pehmeää puolta kuluu paljon enemmän kuin koukkupuolta...

Vaipan etuosassa on tarran pehmeä puoli.

Vaipan kokoa voi säädellä etutarran pituuden avulla.

Sisävaipan koko on tosi hyvin mukailtavissa juurikin ison tarran takia, kaavat lupailevat kokohaarukaksi 4-10 kiloa. Sen puolesta, jos vaipat vaan sopivat vauvalle muodon puolesta, näitä tekemällä pääsee vaippatarpeissaan jo tosi pitkälle. Istuvuutta vaipalle takaa kuminauhat nivusissa ja selässä. 

Kumpparit löytyy sivuista ja takareunasta.

Ompelu

Hyvät kaavanleikkuu- ja ompeluohjeet löytyvät jo netistä, joten en ala seikkaperäisesti selostamaan työtä vaihe vauiheelta. Näytän kuitenkin muutaman detaljin, miten itse valitsin tehdä kymmenen vaipan ompelun kokemuksella, ja esittelen kaavan hienouksia.

Pinkistä froteesta tehty imuosa kuultaa valkoisen flanellin läpi, kannattaa huomioida...

Tässä vaippamallissa imuosa on ommeltu kiinteästi vaipan sisälle. Toinen vaihtoehto olisi tehdä sisävaippaan tasku imumateriaalia varten, jolloin imumateriaalin voi ottaa pois esimerkiksi pesun ajaksi, ja vaippa kuivuisi paljon nopeammin pesun jälkeen. Päätin tehdä vaipat kuitenkin ns. karvalakkimallina.

Tiimalasin mallinen paksu froteepala ommellaan sisäkankaaseen kiinni, jottei se lähde elämään pesuissa ja käytössä. Olen varmaan vähän paksukalloinen, mutta tulkitsin Kestovaippainfon ohjeen niin, että imukangas ommellaan pitkällä suoralla ompeleella keskeltä kiinni. Aloin tehdessä onneksi itse epäillä ohjetta, ja tein nuo päätyompeleet myös– ja hyvä niin, koska jo näin kevyellä ompeleella meinasi froteekangas alkaa lupruilemaan paikoiltaan ensimmäisen pesun jälkeen...

"pesuasetus"

Ja pesusta puheen ollen, täytyy nostaa esille tämä loistava funktionaalisuuden riemuvoitto! Ohjeessa neuvotaan ompelemaan vastinparit tarranauhaa sivukiinnikkeisiin, jotta karkean koukkupuolen tarrasta voi kiinnittää pesun ajaksi pois raapimasta muita koneessa olevia kankaita. Loistavaa! 

2mm siksak-tikki on muuten tosi söpöä!

Harmaa vaippamalli oli tehty kokonaan trikookankaasta, joten käytin ommellessa siksak-ommelta. En omista päältätikkaavaa saumuria vaan ihan tavallisen vain, mutta tätäkin projektia surautellessa tuli mieleen, kuinka se ihan perus karvalakkisaumuri on riittänyt jo vuosia minun käsityötarpeisiini niin trikoo- kuin palttinapuolellakin.

Kuminauhat ommellaan vaippaan sisäpuolelta ja työ käännetään. Vaippa ei oikein meinannut pysyä muodossaan ilman päällitikkauksia, joten tikkasin vaipat ihan läheltä reunaa vielä lopuksi. Kuminauhojen kohdalla tein ronskisti niin, että tikkasin ennen nauhan alkua reilusti sisäänpäin, ja jatkoin reunatikkiä kauempana reunaa kuminauhan ajan.

Tein vaipan ulkokankaan etureunasta 1,5cm pidemmän kuin sisäkankaasta, jotta sain lopuksi taitettua ulkokankaan kauniisti sisäkankaan päälle.

Lopputulos on mielestäni mielettömän hieno. Olen muissakin projekteissa (mm. tässä) käyttänyt Ugandasta vuonna nakki ja nolla tuomiani kankaita, ja täytyy sanoa, niistä on kyllä ollut moneksi! Käsityöhamsterina suosittelen ehdottomasti Itä-Afrikan reissuilta poimimaan niin paljon puuvillaa kuin laukkuun mahtuu, ainakin nämä Kenialaiset ja Tansanialaiset printit ovat ihan mielettömän hienoja!

Rakkaudella,

E